Martan höpinät

Selasin totuttuun tapaan Keskustan myynti-ilmoituksia hevosista. Myynnissä oli Suokkeja, puoliverisiä ja oikeastaan mitä ikinä voisi toivoa. Yksikään ei kuitenkaan sykäyttänyt, olihan meille kuitenkin vasta tullut Gobbe, Milky, Cherry, Oona ja Roope. Olin siis totaalisesti ostokiellosssa, mitä tuli hevosiin. Tarkoituksena oli piristää puoliverikantaa ja olin vain muutamaa kuukautta aikaisemmin tullut ostaneeksi kirjavan ruunan. Scrollasin sivua alaspäin, kunnes pysähdyin mainokseen; "Jääräpäinen hapannaama. Tarvitseeko sen enempää sanoa? Todella pitkäsukuinen, hapannaamasta huolimatta suhteellisen "kiva" nuori, josta saa hyvän kouluratsun.".
   Tiesin välittömästi, että se olisi menoa nyt. Eihän tänne Tuulikumpun pitänyt Suokkeja haalata, saati sitten varsoja, mutta jokin sisälläni heräsi. Kiidin välittömästi toimistosta ulos puhelin korvalla ja soitin Pohjois-Karjalaan, Kaunovaaran omistajalle, Rukkaselle. Pihalla törmäsin rapsutuksia kerjäävään Tikoon ja Gobbea laitumelta taluttavaan pikkusiskooni.
"Oi Aksoni rakas, sun pitää lähteä käymään mun kanssa Suomessa, löysin jotain huippuhienoa ja oot ainoa, joka satavarmasti suostuu sinne lähtemään! Tai siis kun tiiäthän sie nyt, että ei se Sectu lämpeä millekään ennenkun se on sillä nenän edessä, mutta ei se aio kuitenkaan kieltääkään. Tai ehkä aikookin, mutta siksi on parempi, että me mennään käymään. Pääsisit käymään Helsingissä ja voitais käydä mummolassa kun se on siinä melkein samalla suunnallakin. Ja siis tiiäkkö ku mun pitäis sitä paitsi muutenkin.." Pulputin kiivaasti ja vannotin siskoani olemaan hiirenhiljaa asiasta. Virallinen versio tulisi tietysti olemaan se, että menisimme mummolaamme Jyväskylään ja ehkä kävisimme katsomassa mummolan naapurissa olevia uusia varsoja. Aksonille tietysti, vaikka kyllähän sen tallikaverien virnuilusta huomasi, että kaikki tiesivät, ettei Aksoni Gobben lisäksi ketään muuta haluaisi.
   "Minä lähden Pohjois-Karjalaan.." pauhasi iänvanhan Saabin mankka meidän körryytellessämme kohti Kaunovaaraa. Eihän sinne ihan pikkumatka ollut mummolasta, mutta hullunahan kaikki olisivat minua pitäneet jos olisin sanonut, että lähden Pohjois-Ruotsista, Tuulikummusta saakka katsomaan Suomenhevosvarsaa. Olin kyllä tottapuhuakseni katsellut Kaunovaaran kasvatteja jo pidemmän aikaa, eikä erityisen hienosukuinen hevonen lainkaan hidastanut päätöstäni.
"Käänny tuosta oikealle ja sit kohta sun pitäis nähdä sellanen punainen päärakennus ja sit se tallikin" Aksoni sanoi .
Kaarroin isovanhempieni vihertävän Saabin tallin parkkipaikalle ja nousin autosta ulos kättelemään tallin omistajaa Rukkasta. Hyvinhoidettu tallipiha miellytti silmää alusta saakka ja toinen toistaan kauniimmat Suomenhevoset rouskuttelivat tyytyväisenä heiniä tarhoissaan.
   Ensiksi meille esiteltiin komea rautias Suomenhevosori, Moon Kapinoitsija eli tuttujen kesken Hali. Lihaksikas 21-vuotias Hali tuli heti tarhan portille Rukkasen kertoessa meille orin mahtavasta sukutaulusta, kisamenestyksestä ja KTK-III palkinnosta. Halin jälkeen meidät johdatettiin Kaunon Helmineidin, ruunikon Suomenhevostamman luo. Neiti oli palkittu KTK-II palkinnolla, omasi hyvän suvun ja oli kilpaillut jonkinverran kouluratsastuksessa. Tamma oli menossa myyntiin kunhan varsa, ihana pieni rautias Martta-varsa muuttaisi meille. Tammalla oli päässään ihana läsi ja se oli kokonaisuudessaan niin pieni, ihana ja pörröinen, että en yksinkertaisesti voinut todeta mitään muuta kun "Meille, Martta muuttaa meille, jos vain mitenkään mahdollista".